Voiko onnellisuus tuntua pelottavalta

Nyt on muutto Vantaalle suoritettu ja uusi koti tuntuu jo kodilta. Tää koti on ihana ja kaikki muukin tuntuu olevan nyt hyvin. Täällä Vantaalla on ihan hurjan hyvä olla! Muutettiin tänne siis avopuolison töiden, omien töiden ja ystäväpiirin luo. Itselleni jäi Hämeenlinnaan vielä opiskelut ja osa töistä, joten siellä tulee vielä kuitenkin käytyä. Opiskelut on kuitenkin mahdollista tehdä pitkälti etänä, joten täällä on meidän parempi asua.

Viime viikot olo onkin tuntunut jotenkin todella onnelliselta. Toki muutto oli stressaava ja  kyllähän se hetken otti ennenkuin sopeuduin muutokseen. Mutta sen jälkeen olen saanut tehdä kivoja työjuttuja ja opiskelu on ollut lähinnä tenttiin lukua ja etäluentoja omalta läppäriltä. Olen päässyt ulkoilemaan paljon koiran kanssa ja löytänyt itselleni hyvän salin läheltä kotia. Sain viettää aikaa perheen kanssa ja olen kutsunut ystäviä käymään meidän uuteen kotii.

IMG_20170316_135215(1).jpg

Kaikki stressi siitä mitä teen opiskelujen ja töiden sovittamisen sekä ylipäätään tulevaisuuden kanssa jäi vanhaan kotiin. Tuntuu että nyt asiat ovat löytäneet taas tärkeysjärjestyksen ja tiedän mitä haluan. Juuri nyt tämä arki toimii todella hyvin, vaikka tietysti on myös asioita jotka eivät aivan täydellisesti olekaan.

Mutta niistä epäkohdista huolimatta tämä kaikki onnellisuuden tunne, ilo, onnistumiset ja hyvä olo on tuntunut todella suurelta. Jopa niin suurelta, että se hieman pelottaa. Onkohan tämä pelko normaalia? Että jos kohta kuitenkin tapahtuu jotain mikä sekottaa kaiken? Kun nyt tuntuu siltä että asiat ovat melkein liian hyvin. Että eihän tämä voi olla edes totta. Olenko unohtanut jotain oleellista ja vain kuvittelen että nyt on kaikki hyvin?

Onkohan tällainen ajattelu yleistä? Ehkä meillä suomalaisilla ainankin on? Ei me osata olla ylpeitä omista saavutuksista ja onnellisia ihan vaan tästä elämästä. Saati sitten näyttää onnea muille. Pessimisti ei pety ja kellä onni on se onnen kätkeköön.

IMG_20170316_110840Tämän aamupäivän välipala oli äärimmäisen hyvä! Korvasin myös kahvin inkivääriteellä

Mutta kun omaa onnellisuuttani eilen nukkumaan mennessä pohdin, niin tajusin että kyllä tämä ihan totta on. Olen hurjan onnellinen vaikka mitään ihmeellistä ei olekaan tapahtunut. Tämä onni koostuu monesta eri asiasta, ja olen päässyt eroon niistä jutuista jotka ennen vaivasivat mieltä ja aiheuttivat huolta. Ja varsinkin niistä asioista jotka ennen tuottivat jatkuvaa stressiä. Stressiä johon oikeastaan jo ehdin niin tottua, että siksikin ihmettelen tätä tunnetta nyt. Kun voi vaan olla onnellinen eikä tarvitse miettiä ja murehtia.

Tajusin myös, että ihan itsehän olen itseni tähän pisteeseen tuonut.  Olen tehnyt isoja päätöksiä (tottakai yhdessä avopuolison kanssa) ja ennen kaikkea olen tehnyt töitä tämän eteen. Olen saavuttanut asioita, olen päästänyt irti asioista, ja olen oppinut itsestäni sen mitä haluan ja mitä en. Eikä tässä nyt vielä suinkaan olla mitenkään valmiita tai jäämässä paikalleen tähän. Mutta ehkä sekin on osa tätä onnea, että olen tajunnut että voin nauttia tästä hetkestä vaikka ihan vielä en olisikaan valmis.

btyKuva eiliseltä, kun löysin uusimman Keplerin ruokakaupasta ja olin aivan superinnoissani (ja myös väsynyt :D)

Joten päätin että nyt vain olen ja elän ja nautin. Ehkä kohta jo on aika taas jollekin muutokselle ja kyllähän niitä vastoinkäymisiäkin varmasti tulee joskus. Mutta mitäpä niitä nyt murehtimaan. Kun on hyvä tässä olla.

Vartaloni muutos ja tämän hetken tavoitteet

Lupasin omia tavoitteitani avata seuraavaksi, joten nyt luvassa niitä! Ja tiedättekö kun ihmiset laittaa hienoja ennen-jälkeen kuvia laihdutusprosesseistaan? Laitan nyt itse saman, mutta aivan eri näkökulmasta. Nimittäin siitä näkökulmasta kun itse arvostan enemmän sitä ennen kuvaa.

Jotta voin kertoa miksi olen tässä tilanteessa nyt, ja mihin olen matkalla seuraavaksi, joudun avaamaan hieman omaa treenihistoriaani viime vuosilta. Tilannehan on minulla nyt siis se, että kuntosalitreenit ovat olleet viime aikoina todella vähäisiä, ja siksi kroppa on kutistunut hirveästi. Tuon muutoksen takana on hyvin pitkä tarina, mutta lyhyesti kerrottuna kävin läpi siis melko pahan ylikuormituksen pari vuotta sitten, josta palautumiseen on mennyt kauan. Pariin vuoteen en ole siis tosissani voinut treenata, sillä palautumisen kanssa on ollut ongelmia. Liikaa innostuttua on aina tullut takapakkia, mistä on seurannut lisää lepoa ja taukoa liikunnasta.

Viime toukokuulta asti olosuhteiden pakosta olen ollut lähes kokonaan poissa salitreeneistä. Toki satunnaisia treenejä salilla pari kertaa kuukaudessa on tullut tehtyä, mutta pääosin kotona kehonhuoltoa ja kehonpainotreeniä. Syksyn ajan olen pystynyt hyvin lenkkeilemään ja harrastamaan muuta kestävyysliikuntaa, joten tilanne on jo siis parempi. Painoa kuitenkin on tippunut noin kymmenisen kiloa viime vuosien aikana, joista osa tietysti rasvamassaa elämäntapojen muuttumisen myötä, ja osa sitä lihasmassaa voimatreenien puutteen takia.

downloads1downloads2

Ylemmissä kuvissa tilanne parin vuoden takaa. Alemmissa kuvassa tilanne tältä viikolta.

Puhelimesta joulukuu16(1).jpg

Niinkuin kuvista näkyy, niin jotakin siellä on siis tapahtunut. Henkilökohtaisesti olin itse paljon tyytyväisempi vartalooni silloin, kun painoa oli reilusti enemmän. Tämä ei liity pelkästään ulkonäköön, vaan myös siihen tunteeseen että kroppa toimii ja sain harrastaa liikuntaa paljon. Ja nautin siitä. Toki sitä rasvaa oli myös enemmän, ja sellainen pieni pöhötys jatkuvasti päällä juhlimisen vuoksi, mutta niin oli myös enemmän lihasta ja enemmän voimaa. Kroppa toimi, ja olin fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin mitä nyt olen. Joten siksi tavoitteenani onkin saavuttaa lihasmassaa takaisin siihen missä se oli ennen, ja siitä tottakai vielä eteenpäin.

Haluan pystyä treenaamaan normaalisti ilman oireita. Se on oikeastaan vielä tärkeämpää kuin lihasmassan määrä tai ulkonäkö muutenkaan. Haluan vartalon joka tuntuu omalta ja jossa viihdyn, ja joka toimii. Haluan, että pystyn taas nauttia treenaamisesta niinkuin ennen.

Kroppa toimii melko normaalisti nyt, vaikka toki aika rauhassa on edelleen mentävä. Aineenvaihdunta on edelleen tukossa jos liikun enemmän, joten palautumisen kanssa on oltava tarkkana. Mutta salitreeniä siis pystyn jo tekemään, mikä tuntuu ihan mahtavalta. Joten ei muuta kuin kovaa työtä ja katsotaan tilannetta myöhemmin uudestaan!

Downloads.jpg
Vasemmalla Laura nyt, oikealla Laura pari vuotta sitten.

Ihana sunnuntai

Vapaapäivä, eikä mitään pakollista hommaa. Poikaystävä on juuri kaupassa hakemassa meille aamupalaa, mikä itseasiassa on sitten jo toinen aamupala tänään. Jotakin vähän parempaa kun se puuro vaan, mitä kaapista löytyi. Kohta saa rauhassa toisen kanssa istua ja juoda kahvit, ja sit sen aamupalan jälkeen voi lähteä treenaamaan ihan omaan aikaan. Nyt vaan istun ja katselen ikkunasta kun lunta hiljalleen sataa, ja mietin että on asiat tässä aika hyvin.

Tämä viikko on ollut hieman normaalista poikkeava, sillä aloitin työharjoittelun maanantaina. Paljon uutta asiaa ja uusia ihmisiä ja koko ajan jotakin tekemistä, niin iltaisin on kyllä uni maistunut. Torstaina pari luokkakaveria oli meillä käymässä, ja oltiin kaikki niin poikki että vaan makoiltiin lattialla ja syötiin ja höpöteltiin, ja katseltiin lentokoneita flightradarista ja naurettiin sille väsyneenä. Oli kyllä kivaa, mut huomas miten rankkaa toi työharkka taas on. Eilen vielä rutistettiin päiväreissu jyväskylään ja paljon oli autossa istumista ja touhotusta. Nyt siis erittäin hyvä fiilis tästä sunnuntaista, kun ei ole mitään tarkkoja suunnitelmia ja saa olla vaan.

Huomenna sit jatkuu taas arki, mutta vuorossa olis heti maanantaina ensimmäinen yövuoro ikinä! Sitä varten myös nyt tässä latailen akkuja, vaikka odotan kyllä innolla nähdä että miten siitä selviää. Nopeasti menee seuraavakin viikko, joten täällä ehkä vähän hiljaisempaa nyt.

Mukavaa sunnuntaita!

Tervetuloa kotisivuilleni

Päivätyöni Personal trainerina ja Fustra-ohjaajana jäi sivuun tänä syksynä, kun aloitin opinnot uudessa kaupungissa Terveydenhoidon parissa. Kaipuu yksilöohjaukseen kuitenkin jäi, joten halusin jatkaa opintojen ohella oman toiminimen kautta hyvän olon ja liikunnan ilon jakamista.

Nettisivut ovat vasta vaiheessa, mutta visio on selkeänä mielessä. Tänne blogiin tulen päivittelemään kuulumisia sekä tietysti liikunta ja ravinto aiheisia postauksia ajan mittaan.